Tänään koin sen tunteen jälleen..Rakastuin uudelleen ja tällä kertaa palavammin kuin silloin ensimmäisellä kerralla! Viimeksi se vaan pikku hiljaa hivuttautui elämääni, nyt se vaan hyökkäsi ja otti minut valtaansa♥ Tätä rakkautta ei voi verrata mihinkään, se on ainutlaatuista!
Nii,mihin meninkään rakastumaan? – Lentopallon pelaamiseen♥ Pelasin lentopalloa viitisen vuotta ala- ja yläaste aikoina,mutta jossain vaiheessa pelaaminen loppui kun joukkueita ei saatu enää kasaan. Olin täysin unohtanut, kuinka ihanaa pelaaminen voikaan olla! Se pieni kutittava jännitys vatsan pohjassa,joukkuehenki, pelifiilis, onnistumiset ja tietenkin ne epäonnistumiset 🙂 Lisäksi kaikki se pieni ja nopea suunnittelu,vastustajan ”huiputtaminen ja hämääminen”.
Yksi hieno fiilis on totta kai virheistään oppiminen: isket pallon suoraan vastustajan käsille, vaikka hänen takanaan olisi tyhjä nurkka josta kukaan ei saisi palloa ylös.Hän nostaa pallon kauniisti ylös ja päästää oman puolen pelaajansa hyökkäämään rauhassa. Selvä, ensi kerralla pistän pallon hänen taakseen tyhjään nurkkaan ja tienaan näin pisteen omalle puolelleni! Tänään muutaman epäonnistumisen jälkeen pistin itsekin pienellä kiukulla pallon vastustajan kenttään torjunnan taakse.Sen jälkeen fiilis oli mahtava!
Vaikkei tänään pelejä voitettukaan (Huom! Saimme sentään yhden erän 😉 ), jäi pelaamisesta hyvät fiilikset.Joukkuuemme pelasi ensimmäistä kertaa yhtenä porukkana.Silti ryhmähenki oli heti olemassa, jokainen kannusti ja tsemppasi toistansa, koimme hienoja hetkiä niiden kolmen pelin aikana ja jokaisesta meistä saattoi nähdä ja aistia sen tahdon pelata♥
Toivon todella, että saan jatkaa tämän tunteen kanssa elämistä.Uutta intoa se minuun ainakin loi ja muistin nyt selvemmin erään seikan joka minulta on ollut kauan kateissa..
