Viime aikoina on alkanut todella miettimään tulevaisuuttaan, maailmaa ja sen menoa muutenkin. Syy tähän lienee yhteishaun läheneminen. Yleensä miettii, olenhan minä jo iso tyttö ja osaan tehdä omat valintani ja päätökseni. Mutta olenko todella niin iso jo, että voisin päättää mitä haluan tehdä työkseni elämässäni? Mihin suuntaan kelkkani peruskoulun jälkeen? Valmis antamaan siivet suurille unelmille? Avata ovensa uusille haasteille? -Enpä kaiketi taida. En ainakaan olisi, jossei se olisi vaan toteutettava. Jossain vaiheessa se on tehtävä kumminkin 🙂
Isot asiat, jotka muuttavat elämää, voivat tuntua aluksi mukavilta ja odotettavilta. Jossain vaiheessa tulee kumminkin se tietty pakokauhu, että onko todella tekemässä ne ”oikeat” ratkaisut vai astumassa sivuun? Osaako valita oikein? Tehdä päätös, joka vaikuttaa tulevaisuuteen? Valitsenko oikean tien liikenneympyrässä vai löytyykö tien päästä kyltti ”Yleinen tie päättyy tähän”? – Jokainen valinta, jonka teemme on oikeastaan se oikea valinta. Jos valitsemme väärin ja kadumme sitä, opimme virheestämme. Sen jälkeen tiedämme ettei se tie ollutkaan oikea ja osaamme välttää sinne kääntymistä. Toisaalta, löydämme kumminkin kaikki jossain vaiheessa oman tiemme tai sitten muokkaamme sen omaksemme kasvun myötä:)
Olen kokenut paljon surullisia asioita elämäni aikana, mutta jokainen niistä on kasvattanut minua ihmisenä. Opin virheistäni, mutten anna niitten menneitten asioitten latistaa mieltäni enkä anna niitten vaivata päätäni. Ne ovat mennyttä ja edessä on tulevaisuus, olkoon se millainen on. Kaikesta selviää, jos vain antaa asioille aikaa ja käsittelee ne itsensä kanssa:)
Eräs motoistani kuuluu näin: Mikä ei tapa,vahvistaa! Se pitää paikkansa niin fyysisellä, että henkiselläkin puolella. Kaverini kanssa väittelimme kerran aiheesta, kuinka motto toimii henkisellä puolella. Minulla on selitys: Ihminen tekee paljon valintoja. Jos erehdymme, se aiheuttaa epäonnistumisen tunnetta, emmekä pakosta pysty enää tehdä samanlasia vahvoja päätöksiä kuin ennen. Eli se ”tappaa” itsetuntoamme. Mutta ajan myötä opimme virheistämme ja kasvatamme sen kohdan itseemme uudestaan ja opimme olemaan tekemättä samaa ”virhettä” tai ”mokaa” uudelleen:) Kasvamme ja vahvistumme siis henkisesti♥
Näiden ajatusten pohjalta voisin todeta, että on sama murehdimmeko tulevaa vai annammeko ajan kulua ja näyttää meille oman tiemme? Tietysti sillä ehdolla, että pidämme huolta itsestämme,muista läheisistämme, koulun käynnistämme ja ihmissuhteistamme:)
– Annan siis ajan kulua omaan tahtiinsa, mutta toteutan ehdon määräämät asiat ja pidän kiinni tavoitteistani ja periaatteistani♥
Päivän biisi valinta:http://www.youtube.com/watch?v=A8Yahj2fUgA&feature=related♥